Pidempi tarina: Keväällä innostuin ostamaan hetken mielihäiriössä lentolipun New Yorkiin heinäkuuksi. Kauan oli tehnyt mieli nähdä miten maailman tärkeimmässä valtiossa eletään ja kertooko Hollywood totta vai tarua.

Niinpä pakkasin rinkkani ja suuntasin Helsinki-Vantaalle. Halvimmat liput olin saanut ostettua Icelandair:ltä sopivasti tuhkapilven jälkeen

Ensikosketus: NY:ssa on paljon erinäköisiä ihmisiä joista merkittävä osa pukeutuu hyvin, oli lämmin, paikka ei tuoksu puille ja metsälle. Yömajani ensimmäiset kolme yötä oli Hostelling International, josta heti saavuttuani iltayhdeksältä suuntasin lähimpään metroon ja downtowniin. Metro oli likainen ja asema kuuma koska ilmastointi puuttui. Edellisenä päivänä lämpötila oli ollut 40C.

Ero Times Squaren ja rautatietorin välillä oli suuri, kuten Google Streetview osaa näyttää.

Ulkopuolelta katsottuna NY oli monin paikoin likainen, risainen ja tuli vähän mieleen kehitysmaiden kaupungit missä olen vieraillut. Toisaalta vastakohdaksi löytyi marmorilinnakkeita kuten esimerkiksi World Financial Center. Ja satamassa oli lentotukialus, mikä oli siisti kuin mikä ja öisessä valaistuksessa se oli kuin tähtituhooja Star Warsista. Kerjäläisiä ja kodittomia oli kaikkialla. Kaupungissa toimi yleisesti myös paljon polkupyöräriksoja jotka olen yhdistänyt kehitysmaihin, mutta ehkä niiden puute onkin Eurooppalainen ilmiö (tosin ilmeisesti niitä on muutava Helsingissäkin).

Eka yö meni hostellissa dormimajoituksessa ja tietenkin samassa huoneessa oli henkilö jonka kuorsauksesta saisi energiaa pienen kaupungin pyörittämiseen. Muuten paikka oli ihan hyvä ja oli helppoa keskustella muiden matkalaisten kanssa.

Ensimmäisenä päivänä ehdin pintapuolisesti näkemään tärkeimpiä paikkoja. Kävelin Central Parkissa, kävin South Sea Portissa ostamassa alennushintaisen Broadway musikaalilipun (puoleen hintaan vain $70!) ja ostoksilla, ihmettelin Wall Streettiä ja pankkiireja, otin Staten Island ferryn ja näin Statue of Libertyn, olin Times Squarella jne jne. Illalla kävin katsomassa Broadway-musikaalin Promises Promises. Tätä oli lippujonossa suositellut tanskalainen tyttö, joka oli musikaalien fani ja tullut New Yorkiin pelkästään niitä katsomaan. Kokemus oli hämmästyttävä. En ollut tajunnut että maailmassa on niin hyviä musikaaleja, koska se oli oikeasti todella hyvä. Kokemuksena paljon parempi kuin yksikään leffa missä olen käynyt! Kävin sen jälkeen musikaaleissa joka ilta yhtä lukuunottamatta.

Musikaaleissa yllättävän usein vieressä istui joku satunnainen sinkkutyttö. Ensimmäisessä musikaalissa vieressä istui tapaus joka tahtoi näyttelijäksi Broadwaylle ja naimisiin rikkaan pankkiirin kanssa. Musikaalit olivat kaikki erilaisia, esimerkiksi American Idiot oli enemmän rock-konsertti kuin musikaali, koska siinä oli Green Dayn biisit. Laskeskelin että NY:ssa joka päivä 30,000 katsojaa maksaa keskimäärin $100 Broadway lipusta (lipputulot vuodessa ovat Broadwayllä n. miljardi dollaria). Aika kosmista.

NY:kin energia syöpyi itseeni sen verran että alkuperäisten kolmen yön sijaan olin siellä kuusi ja siitä huolimatta en ehtinyt näkemään tärkeitä asioita kuten Momaa (Museum of Modern Art) ja läheltä vapaudenpatsasta. Neighborhoodeja kuten Little Italy ja Chinatown oli ilo löytöretkeillä. Harmi vaan että en päässyt stand up -komediaa katsomaan kun sinä iltana metro yllättäen oli jotenkin rikki (siis “huollossa”) niin että se ei pysähtynyt oikeassa paikassa. Minkä havaitsin kun se meni ohi pysäkistä ja pysähtyi lopulta jossain kuusessa Central Parking pohjoispuolella minne ei keskellä yötä kannata eksyä.

Ruoka oli halpaa ja hyvää, esimerkiksi pikaruokasushi oli n. 6,30e ja paljon parempaa kuin mitä Suomessa olen syönyt hintaan 16e. Aika jännä. NY on iso kaupunki joten siellä on paljon kaikkea kivaa mitä on vaikea löytää, ja pelkästään aamuruokapaikoista löytyy tällaisia Google Mapsin karttoja. Muutenkin yksityinen puoli on USA:ssa Suomea laajempi ja rikkaiden palatseja olisi ollut siistiä päästä töllistelemään. Myös jokaisen puiston penkin oli lahjoittanut joku henkilö.

Pakko NY:sta oli kuitenkin lähteä pois. Amerikassa kun olin niin siirtyminen paikasta A paikkaan B piti tietenkin tehdä autolla, joten vuokrasin sellaisen. Keskeltä Manhattania 54th streetiltä Avikselta. Ja todellakin Dilbert tietää miten se meni.

Onneksi sain paremman auton (=Toyota Camry) kuin olin tilannut. Alkuperäisen Chevroletin sähköt oli vähän niin ja näin, kuka olisi ikinä arvannut?-) Auton kanssa piti kauan arpoa että mitä vakuutuksia siihen ottaa. Yrittivät vielä tiskillä painostaa että “you are driving uninsured” kun en ottanut 3rd party liabilitya. Olisi korvannut miljoonia jos olisin tehnyt jollekin muulle jotain pahaa. Kaikki vakuutukset ostamalla olisi saanut autonvuokrauksen hintaa nostettua 58% plus kehtasivat vielä tarjota $5/päivä maksavaa road side assistancea. GPS:kin maksoi törkeät $13.50 per päivä.

Manhattanilta poissiirtyminen oli kokemus sinänsä. Kuka olisi ikinä arvannut että GPS-navigointi toimii huonosti Manhattanilla?-) Lisäksi GPS:llä oli väärät tiedot siitä mistä pääsee tunneliin, eli kiersin noin kymmenen kertaa samaa ympyrää ennenkuin keksin itse miten Manhattanilta pääsee pois.

Ajoin tosiaan Philadelphiaan, mikä oli tylsä paikka, eli vähän kuin Eurooppalainen kaupunki (=Helsinki). Matkalla poikkesin Wal Mart:ssa kun ajattelin että se voisi olla siisti paikka. Totuus oli että Veljekset Keskisen kyläkauppa on isompi ja siellä on parempi valikoima tavaraa. Sitä ei vain osaa arvostaa kotikontujen nähtävyyksiä oikealla tavalla. No, Philadelhiasta ei ole paljon sanottavaa paitsi että se oli tylsä

Washingtonissa oli enempi mielenkiintoa kun siellä oli niin paljon museoita ja oli se National Mall ihan siisti. Matkalla Congressista Union Stationille oli pari koditonta USA:n lippujen ja kyltin “American Dream” kanssa. National Air and Space Museum oli insinöörin ihmemaa. Siellä oli mm. Wrightin veljesten eka toimiva lentokone <3 En ollut tiennyt että Wrightin veljekset olivat nobody polkupyörämekaanikkoja keskeltä ei-mitään. Näin myös ziljoona muuta museota ja kyllästyin kaikkeen. Ostin illalla kombucha-teetä mikä oli tujua kamaa. Pitää löytää samaa Suomesta.

Kävin Washingtonin jälkeen vielä Bostonissa, mutta sekin oli tylsä paikka. Ei muuta. Red Sox vs. Texas Rangers tuli nähtyä, mutta Texas Rangers vei niin ei ollut oikein tunnelmaa.

Matkalla takaisin JFK:lle eksyin amerikkalaiseen lähiöön, missä talot olivat isoja ja kirkot uusia. Bostonissa näin myös ensimmäistä kertaa modernin katedraalin, eli ehkä jotain eroa amerikkalaisessa kulttuurissa on eurooppalaiseen.

NY:ssa on selvästi jotain taikaa mikä pimentää ihmisten aivot kun sieltäpäin lensi takaisin samassa koneessa sosiaalinen suomalainen. Ehkä pakokaasut vaikuttaa tai sitten ilmassa on jotain huumetta.

How did this happen? My theory is that the people who made the Java APIs just sat in a room making stuff up (and possibly drawing UML diagrams). Meanwhile, the Python people were actually writing software and creating libraries to make their life easier.

• A$ kuvaa Aalto-yliopiston rahankeruutehtävää ja liike-elämän palvelutavoitetta.
• A? on soveltava tutkimus (eli kertakäyttökamaa).
• A+ on perustutkimus. Kestää isältä pojalle ja nämä kirjat artikkelit eivät lukemalla kulu. Ainakaan ihan heti.
• A! on opiskelijat. Tunnetusti vain kännäävät…tai käyttävät aineita joilla on epäilyttäviä vaikutuksia. Näihin voi laittaa myös värimodeja, kuten A! olisi esim. koneteekkarit.
• A/ on henkilökunta (melkoisia velhoja nämä).
• A= on porvarilliset alumnit.
• A( on insinöörityön tärkeys.
• A[ kuvaa kuinka Aalto-yliopisto tuo yhteiskunnalle suojaa tulevaisuutta varten.
• A% Aalto tarjoaa myös ilmaista ruokaa henkilökunnalle (toiveajattelua kenties).
• A) insinööritaidot kiinnostavat myös puolustusvoimia.
• A´ kertoo Aallon tahdosta kulkea vaikka läpi harmaan kiven.
• A* kuvaa kuinka tällä tahdolla on mahdollista löytää oikeita tieteen jalokivia. Tosin välillä voi löytyä vähän huonompaa laatua
• A” tavoitteena on myös näyttää hyvältä ylöspäin, bling-bling.
• A@ innovaatioiden pohjana toimii ihmisläheisyys.
• A& Aalto taistelee hyvän puolella pahaa vastaan! Hyvä Aalto!

Tämä blogipostaus todistaa että logo on hyvä.

To buy a degree is quite easy these days.  Nevertheless most students just sit around in their usually boring local University classes, wasting money. Why would you do that? These days buying a degree is a matter of personal motivation.  But why should you buy a degree?  The main reason is the fact that buying a degree on1ine is going to save you time, a lot of time.

…

Buying a degree is nothing harmful.  It’s a win-win situation for the Colleges involved as well as for you, getting the degree you dreamed of.

Yleisesti p2p-ohjelmilla on ongelmana vapaamatkustus, missä yksittäinen käyttäjä voi esim. tiedostojenjaossa vain ladata tiedostoja, eikä antaa niitä koskaan muille. Bittorrent ratkaisi tämän ongelman vaihtokauppataloudella. Eli sellaisille käyttäjille, jotka eivät anna itselle mitään, ei myöskään anneta. Skypessä vastaavaa ongelmaa ei voi tulla, koska protokolla ja ohjelmisto ovat yksityisiä ja salaisia, ja Skype ei ilmeisesti kuormita konetta koskaan paljon (olen yllättynyt että jopa 2kbs streami riittää puheen lähettämiseen), joten ketään ei kiinnosta etsiä teknisiä ratkaisuja huijaamiseen.

Valitettavasti yleisempiä p2p-ratkaisuja ei oikein voi tehdä. Esimerkiksi hajautettu tiedostojen säilytys ei ole mahdollinen (vai onko?). Oikeassa taloudessa tämä ongelma on ratkaistu rahalla. Huomasin että Bittorrentin kehittäjä Bram Cohen oli ennen Bittorrentia töissä MojoNation-nimisessä projektissa joka perustui virtuaaliseen rahaan. Tämä projekti kuitenkin epäonnistui ja tätä kehittänyt yritys meni vararikkoon.

Mielenkiintoinen huomio on että operaattoreiden kannattaa käyttää NAT:a, koska se haittaa Skypen toimintaa. Miksi siis siirtyä ipv6:een?

Talous vaikuttaa minusta hillittömän monimutkaiselta. Syy tähän lienee se että se liittyy ihmisten käyttäytymiseen ja ihmiset ovat monimutkaisia. Esimerkiksi jos ennustetaan että pörssikurssit nousevat, niin pelkästään tämä ennuste voi saada pörssikurssit nousemaan, jos ihmiset uskovat sen ja ostavat osakkeita.

1. Radiokavana soittaa vain lyhyen pätkän biisistä. Sitten pätkän toisesta biisistä jne. Lopulta pelkään kokonaisessakin kappaleessa että onko tämäkin vain pätkä. Tässä on pakko olla takana joku juttu että tämä on halpa tapa  soittaa hyvää musiikkia tms.
2. Marinoitu liha, jossa on 50% lihaa. Olen ihmetellyt että mitä ne loput ovat?
3. Skodan ajotietokone vaihtaa näytön osoittamaan lämpötilaa aina kun on kylmä ja joudun vaihtamaan sen takaisin kelloon. Tiedän kyllä että ulkona on kylmä ilman että siitä erikseen muistutetaan.
4. Verkkosivujen sotkuiset tekniikat. Erityisesti en pidä tekstinasettelusta, koska pidän kauniista molemmille puolille tasatusta tekstistä, joka on tavutettu (CSS:ään justify ei ole riittävän hyvä).
5. DVD:tten aluekoodaus.  Bonuksena ne “you wouldn’t steal a handbag, would you?” -propagandapätkät.
6. Verkkosarjakuvien, kuten ootsin, seuraavan jakson odottelu.
7. Guantamo Bay.
8. Tiskaus yms. rasittava itsensä ylläpito.

Onneksi maailmassa on enemmän positiivista kuin negatiivista.

• Pahimmassa tilanteessa pahin voi olla pahempi kuin 90-luvun alun lamassa, koska nykyinen tilanne on maailmanlaajuinen.
• Työ ei kuitenkaan lopu tekemällä. Paitsi jos aurinko räjähtää tms.
• Määräaikaisilla, opiskelijoilla ja työelämään pyrkivillä on normaalia enemmän vaikeuksia.
• Asunnon osto on mielenkiintoinen kysymys. Asuntohan on normaalin ihmisen suurin investointi elämän aikana. Tällä hetkellä Suomessa ja muuallakin näyttäisi siltä että niiden hinnat ovat tippumassa, vaikka korot ovat laskemassa. Pitkällä aikavälillä näin pitäisikin ehkä tapahtua, koska tonttimaa ei edes pääkaupunkiseudulla ole loppumassa, joten rakennuskustannukset määräävät trendin. Tässä voi vain mennä vuosikymmeniä, mahdollisesti ikuisesti, koska markkinat eivät toimi jostain syystä oikein.