Lyhyesti: USA on näkemisen arvoinen paikka, erityisesti New York, jossa kannattaa viettää monta päivää/loppuelämä jos on rikas.
Pidempi tarina: Keväällä innostuin ostamaan hetken mielihäiriössä lentolipun New Yorkiin heinäkuuksi. Kauan oli tehnyt mieli nähdä miten maailman tärkeimmässä valtiossa eletään ja kertooko Hollywood totta vai tarua.
Niinpä pakkasin rinkkani ja suuntasin Helsinki-Vantaalle. Halvimmat liput olin saanut ostettua Icelandair:ltä sopivasti tuhkapilven jälkeen 
Ensikosketus: NY:ssa on paljon erinäköisiä ihmisiä joista merkittävä osa pukeutuu hyvin, oli lämmin, paikka ei tuoksu puille ja metsälle. Yömajani ensimmäiset kolme yötä oli Hostelling International, josta heti saavuttuani iltayhdeksältä suuntasin lähimpään metroon ja downtowniin. Metro oli likainen ja asema kuuma koska ilmastointi puuttui. Edellisenä päivänä lämpötila oli ollut 40C.
Ero Times Squaren ja rautatietorin välillä oli suuri, kuten Google Streetview osaa näyttää.
Ulkopuolelta katsottuna NY oli monin paikoin likainen, risainen ja tuli vähän mieleen kehitysmaiden kaupungit missä olen vieraillut. Toisaalta vastakohdaksi löytyi marmorilinnakkeita kuten esimerkiksi World Financial Center. Ja satamassa oli lentotukialus, mikä oli siisti kuin mikä ja öisessä valaistuksessa se oli kuin tähtituhooja Star Warsista. Kerjäläisiä ja kodittomia oli kaikkialla. Kaupungissa toimi yleisesti myös paljon polkupyöräriksoja jotka olen yhdistänyt kehitysmaihin, mutta ehkä niiden puute onkin Eurooppalainen ilmiö (tosin ilmeisesti niitä on muutava Helsingissäkin).
Eka yö meni hostellissa dormimajoituksessa ja tietenkin samassa huoneessa oli henkilö jonka kuorsauksesta saisi energiaa pienen kaupungin pyörittämiseen. Muuten paikka oli ihan hyvä ja oli helppoa keskustella muiden matkalaisten kanssa.
Ensimmäisenä päivänä ehdin pintapuolisesti näkemään tärkeimpiä paikkoja. Kävelin Central Parkissa, kävin South Sea Portissa ostamassa alennushintaisen Broadway musikaalilipun (puoleen hintaan vain $70!) ja ostoksilla, ihmettelin Wall Streettiä ja pankkiireja, otin Staten Island ferryn ja näin Statue of Libertyn, olin Times Squarella jne jne. Illalla kävin katsomassa Broadway-musikaalin Promises Promises. Tätä oli lippujonossa suositellut tanskalainen tyttö, joka oli musikaalien fani ja tullut New Yorkiin pelkästään niitä katsomaan. Kokemus oli hämmästyttävä. En ollut tajunnut että maailmassa on niin hyviä musikaaleja, koska se oli oikeasti todella hyvä. Kokemuksena paljon parempi kuin yksikään leffa missä olen käynyt! Kävin sen jälkeen musikaaleissa joka ilta yhtä lukuunottamatta.
Musikaaleissa yllättävän usein vieressä istui joku satunnainen sinkkutyttö. Ensimmäisessä musikaalissa vieressä istui tapaus joka tahtoi näyttelijäksi Broadwaylle ja naimisiin rikkaan pankkiirin kanssa. Musikaalit olivat kaikki erilaisia, esimerkiksi American Idiot oli enemmän rock-konsertti kuin musikaali, koska siinä oli Green Dayn biisit. Laskeskelin että NY:ssa joka päivä 30,000 katsojaa maksaa keskimäärin $100 Broadway lipusta (lipputulot vuodessa ovat Broadwayllä n. miljardi dollaria). Aika kosmista.
NY:kin energia syöpyi itseeni sen verran että alkuperäisten kolmen yön sijaan olin siellä kuusi ja siitä huolimatta en ehtinyt näkemään tärkeitä asioita kuten Momaa (Museum of Modern Art) ja läheltä vapaudenpatsasta. Neighborhoodeja kuten Little Italy ja Chinatown oli ilo löytöretkeillä. Harmi vaan että en päässyt stand up -komediaa katsomaan kun sinä iltana metro yllättäen oli jotenkin rikki (siis “huollossa”) niin että se ei pysähtynyt oikeassa paikassa. Minkä havaitsin kun se meni ohi pysäkistä ja pysähtyi lopulta jossain kuusessa Central Parking pohjoispuolella minne ei keskellä yötä kannata eksyä.
Ruoka oli halpaa ja hyvää, esimerkiksi pikaruokasushi oli n. 6,30e ja paljon parempaa kuin mitä Suomessa olen syönyt hintaan 16e. Aika jännä. NY on iso kaupunki joten siellä on paljon kaikkea kivaa mitä on vaikea löytää, ja pelkästään aamuruokapaikoista löytyy tällaisia Google Mapsin karttoja. Muutenkin yksityinen puoli on USA:ssa Suomea laajempi ja rikkaiden palatseja olisi ollut siistiä päästä töllistelemään. Myös jokaisen puiston penkin oli lahjoittanut joku henkilö.
Pakko NY:sta oli kuitenkin lähteä pois. Amerikassa kun olin niin siirtyminen paikasta A paikkaan B piti tietenkin tehdä autolla, joten vuokrasin sellaisen. Keskeltä Manhattania 54th streetiltä Avikselta. Ja todellakin Dilbert tietää miten se meni.
Onneksi sain paremman auton (=Toyota Camry) kuin olin tilannut. Alkuperäisen Chevroletin sähköt oli vähän niin ja näin, kuka olisi ikinä arvannut?-) Auton kanssa piti kauan arpoa että mitä vakuutuksia siihen ottaa. Yrittivät vielä tiskillä painostaa että “you are driving uninsured” kun en ottanut 3rd party liabilitya. Olisi korvannut miljoonia jos olisin tehnyt jollekin muulle jotain pahaa. Kaikki vakuutukset ostamalla olisi saanut autonvuokrauksen hintaa nostettua 58% plus kehtasivat vielä tarjota $5/päivä maksavaa road side assistancea. GPS:kin maksoi törkeät $13.50 per päivä.
Manhattanilta poissiirtyminen oli kokemus sinänsä. Kuka olisi ikinä arvannut että GPS-navigointi toimii huonosti Manhattanilla?-) Lisäksi GPS:llä oli väärät tiedot siitä mistä pääsee tunneliin, eli kiersin noin kymmenen kertaa samaa ympyrää ennenkuin keksin itse miten Manhattanilta pääsee pois.
Ajoin tosiaan Philadelphiaan, mikä oli tylsä paikka, eli vähän kuin Eurooppalainen kaupunki (=Helsinki). Matkalla poikkesin Wal Mart:ssa kun ajattelin että se voisi olla siisti paikka. Totuus oli että Veljekset Keskisen kyläkauppa on isompi ja siellä on parempi valikoima tavaraa. Sitä ei vain osaa arvostaa kotikontujen nähtävyyksiä oikealla tavalla. No, Philadelhiasta ei ole paljon sanottavaa paitsi että se oli tylsä 
Washingtonissa oli enempi mielenkiintoa kun siellä oli niin paljon museoita ja oli se National Mall ihan siisti. Matkalla Congressista Union Stationille oli pari koditonta USA:n lippujen ja kyltin “American Dream” kanssa. National Air and Space Museum oli insinöörin ihmemaa. Siellä oli mm. Wrightin veljesten eka toimiva lentokone <3 En ollut tiennyt että Wrightin veljekset olivat nobody polkupyörämekaanikkoja keskeltä ei-mitään. Näin myös ziljoona muuta museota ja kyllästyin kaikkeen. Ostin illalla kombucha-teetä mikä oli tujua kamaa. Pitää löytää samaa Suomesta.
Kävin Washingtonin jälkeen vielä Bostonissa, mutta sekin oli tylsä paikka. Ei muuta. Red Sox vs. Texas Rangers tuli nähtyä, mutta Texas Rangers vei niin ei ollut oikein tunnelmaa.
Matkalla takaisin JFK:lle eksyin amerikkalaiseen lähiöön, missä talot olivat isoja ja kirkot uusia. Bostonissa näin myös ensimmäistä kertaa modernin katedraalin, eli ehkä jotain eroa amerikkalaisessa kulttuurissa on eurooppalaiseen.
NY:ssa on selvästi jotain taikaa mikä pimentää ihmisten aivot kun sieltäpäin lensi takaisin samassa koneessa sosiaalinen suomalainen. Ehkä pakokaasut vaikuttaa tai sitten ilmassa on jotain huumetta.
